Eino Leino & Toivo Kuula. 1918 sodan vaientamat runoilija ja säveltäjä

Resitaali Tampereen yliopiston päärakennuksen auditoriossa ti 26.6. klo 10.

(scroll down for English)

Resitaalissa kuullaan Eino Leinon runoihin sävellettyjä suomalaisen laulumusiikin klassikkoteoksia sekä Toivo Kuulan yksinlaulutuotantoa. Leino menetti mielenterveytensä sodan seurauksena ja Kuula ammuttiin sodan jälkimainingeissa.

Pääsy ovelta 5 €. Klikkaa facebook-tapahtumaan kiinnostuksesi, niin resitaali pysyy mielessä!

Lyhyesti esiintyjistä

Taina Marja-ahoPianisti Taina Marja-aho (s. 1981), on Viitasalo-opiston kasvatti. Musiikkiopiston suoritettuaan hän opiskeli musiikkia ja pianonsoittoa, opettajanaan Carlos Turriago, Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja valmistui v. 2008 musiikkipedagogiksi. Marja-aho on opiskellut myös laulua Keski-Pohjanmaan AMK:ssa Marianne Tunkkarin johdolla. Hän on toiminut opettajana ja säestäjänä kansalaisopistoissa sekä Viitasalo-opistossa. Opetustyön lisäksi Marja-aho on työskennellyt pianistina laulajien ja kuorojen kanssa erilaisissa projekteissa.

sopraano Maria Svan Sopraano Maria Svan (s.1983), on opiskellut laulua Pohjois-Michiganin yliopistossa, Centria amk:ssa sekä JAMK:issa ja musiikkipedagogin opintojen (2007) jälkeen valmistunut myös Jyväskylän yliopiston musiikin laitokselta filosofian maisteriksi. Viime vuosina Maria on kehittänyt ääntään Margareta Haverinen-Brandtin ja Jaakko Ryhäsen opetuksessa.

Svan on konsertoinut paljon niin Suomessa kuin ulkomailla sekä laulanut produktioissa mm. Savonlinnan Oopperajuhlakuoron ensimmäisessä sopraanossa. Viime kesän kantaesitetyssä, Kitusuon Sofia –oopperassa Mänttä-Vilppulan taidekaupungissa, Maria lauloi Sofian sisaren, Miina Kitusen sekä Orenburgilaisen lintusopraanon roolit. Hän toimi teoksessa myös apulaisohjaajana.

In Eglish:

Eino Leino & Toivo Kuula. Poet and Composer Silenced by the 1918 War

Resital at Tampere University’s main buildings auditorium 26th of June 10 am.
Maria Svan, soprano
Taina Marja-aho, piano

The recital will be held in Tampere University main building’s auditorium. It will include selected Finnish Art Songs composed to national poet Eino Leino’s work. Eino Leino was mentally crushed by the war and his career came to an end. Young composer and conductor Toivo Kuula was shot after the war ended as a result of an argument regarding the war.

5 € at the door. Free entrance for FinnFest registrants.

Suvisia lauluja

Kitusuon Sofia -oopperan jämsäläiset laulajat konsertoivat

Maakuntien kansanoopperahankkeet ovat vakiinnuttaneet paikkansa Suomen suvessa. Tänä kesänä Mänttä-Vilppulassa esitetään, Kitusuon Sofia -ooppera, jossa on mukana myös jämsäläisiä laulajia ja soittajia. 

Suvisia lauluja –konsertti

Kitusuon Sofia -oopperassa on mukana jämsäläisiä muusikoita niin tärkeässä kuorolaulajan tehtävässä kuin Mäntän tehtaan soittokunnassa Antti Arolan johtamana. Tie Jämsästä Mänttään on hyvä, mutta matka mielletään pidemmäksi kuin se onkaan. Solistitehtävissä olevat sopraanot, Hanna Ekblom ja Maria Svan ajattelivat, että olisi hyvä madaltaa jämsäläisten kynnystä lähteä Mänttään katsomaan oopperaa. He järjestävätkin yhteistyössä Jämsänjokilaakson musiikkiopiston, Jämsän työväenopiston ja Mänttä-Vilppulan kaupungin / Kitusuon Sofia -oopperan kanssa konsertin.

Konsertti pidetään Vitikkalan koululla ensi keskiviikkona 7.6. klo 19. Pianisti Kaja Jantsikene säestää konsertissa kuultavat laulut ja mukana on myös baritoni Taisto Polvi. Jämsän konserttiohjelma on valikoima suomalaisista yksilauluaarteista. Ohjelmassa on lauluja ja duoettoja Kilpiseltä, Merikannolta, Sarmannolta, Edelmannilta ja Hannikaiselta. Laulajat esittävät myös oopperakuoron numeroista valikoituja kolmiäänisiä lauluosioita sekä yksittäisiä sooloja.

Baritoni, Taisto Polvi on toiminut useiden maakunnissa toteutettujen oopperatuotantojen roolitehtävissä. Näistä voidaan mainita muun muassa roolit Ilmajoen musiikkijuhlilla, Ylläksen Velho-trilogia ja Martti Kitusen päärooli Virtain Karhu-oopperassa, Saarijärven Runeberg-oopperan Saarijärven Paavon rooli  sekä Hämeenkyrön Sillanpään Marssilaulu-oopperassa F.E. Sillanpään päärooli. Ns. suurten säveltäjien oopperoista hän on tehnyt Toscan Sargristanon, La Pohemin Collinen ja Naamiohuvien Arkkipiispan roolit.

Taisto on laulanut vierailevana solistina kuorojen ja kirkkoteosten esityksissä. Hän on antanut säännöllisesti lied- ja kirkkokonsertteja kotimaassa ja ulkomailla. Lauluopintoja Polvi on suorittanut professori Matti Lehtisen oppilaana sekä nyttemmin professori Jaakko Ryhäsen ohjauksessa. Polvi on ollut myös Valtakunnallisen Oskar Merikanto –yksinlaulukilpailun finalisti.

Jämsänkoskelainen sopraano, Hanna Ekblom, aloitti musiikin opiskelun pianonsoitto pääaineenaan Keski-Suomen konservatoriossa. Lauluopinnot alkoivat ensin sivuaineena Virpi Kilpelän johdolla, Hannan ollessa 15-vuotias. Myöhemmin laulusta tuli ensisijainen instrumentti, ja opettajaksi vaihtui Päivi Virolainen-Kalpio.

Vuodesta 2014 lauluopinnot ovat jatkuneet Jaakko Ryhäsen oppilaana. Hanna on jämsäläisille tuttu ensiintyjä, sillä hän on toiminut paljon solistitehtävissä niin yksityistilaisuuksissa kuin konserteissakin. Viime vuosina Hanna on tehnyt paljon taiteellista yhteistyötä kanttori Helena Säilyn kanssa.

Kuorevesiläinen sopraano, Maria Svan, aloitti musiikkiopintonsa Pohjoisen Keski-Suomen musiikkiopistossa Pylkönmäellä. Myöhemmin hän on opiskellut laulua, mm. Sirkka Haaviston oppilaana Kaustisen musiikkilukiossa, Pohjois-Michiganin Yliopistossa, Centria amk:ssa, Jyväskylän amk:ssa sekä ottanut tunteja Margareta Haverinen-Brandtilta ja Jaakko Ryhäseltä. Lauluopintojen lisäksi Maria on valmistunut mm. musiikkikasvatuksen maisteriohjelmasta.

Svan on esiintynyt monissa näyttämöproduktioissa ja konsertoinut niin Suomessa kuin ulkomailla ollen mm. Savonlinnan Oopperajuhlakuoron 1. sopraanossa kaudella 2008. Maria on opettanut laulua lukuisissa oppilaitoksissa ja toimii nykyisin äänivalmentajana omassa yrityksessään.

Pianisti Kaja Jantsikenellä on vaikuttava musiikillinen koulutus: pianonsoitonopettajan ja ammattisäestäjän diplomi (Tartto) ja kirkkomuusikon tutkinto sekä Tampereen konservatoriosta että AMK:sta, josta Kaja on valmistunut myös musiikkipedagogiksi. Kajalla on suoritettuna niin pianonsoiton kuin kuoronjohdon B-tutkinnot.

Hän on toiminut kulttuurialan lapsityön johtajana sekä 30 vuotta pianonsoitonopettajana ja ammattisäestäjänä musiikkioppilaitoksissa Virossa ja Suomessa. Kaja on ollut myös 18 vuotta kanttorina ja kuoronjohtajana sekä perustanut Vilppulaan kaksi kuoroa (Kantelo-kuoro ja Kajattar-kuoro). Vuodesta 1995 hän on asunut pysyvästi Suomessa työskennellen tällä hetkellä Keuruun seurakunnassa, Merikanto-opistossa ja Autere-opistossa. Muusikkona hän toimii jatkuvasti solistina ja säestäjänä sekä soittaa erilaisten musiikkiryhmien kanssa.

Kitusuon Sofia -kansanooppera  

Kansanoopperan tarina kertoo Sofia Kitusen elämästä nuorena vilppulalaistyttönä, joka rakastuu venäläiseen tataarisotilaaseen, Pauliin. Sofia tuomitaan kuolemaan ”yhteistyöstä venäläisten kanssa” mutta hän pelastuu, kun naapurin poika ei raaski ampua niin kaunista naista. Libreton on kirjoittanut Tampereen Komediateatterinkin johdossa toiminut Tapio Parkkinen yhdessä veljensä Seppo Parkkisen kanssa. Tapio myös ohjaa oopperan. Tarina on tosi ja tulee lähelle tekijöitä. Sofia ja Paul ovat Parkkisen isovanhempia.

Sävellyksestä ja sovituksesta on vastannnut akateemikko kapellimestari Jorma Panula. Erlend Jantsikene ohjaa Kuoroa ja on tehnyt täydentäviä sovituksia sekä säveltänyt lisää materiaalia. Oopperan musiikissa on sekä uutta tuotantoa, että Suomen itsenäisyyden alkuvaiheilta tuttuja aikalaislauluja.

Vilppulassa oli merkittävä venäläisjoukko

Helmi-maaliskuussa 1918 Vilppulan seudulla oli venäläisiä sotilaita keskellä punaisten ja valkoisten taisteluja ja rintamalinjoja. Venäjän armeija oli hajoamistilassa, sotilaita kotiutettiin, heitä lähti omavaltaisesti lomalle tai karkasi. Erityisesti sen jälkeen kun valta joukko-osastoissa oli siirtynyt neuvostojen käsiin. Monet venäläisistä sotilaista eivät halunneet jäädä Suomeen sisällissodan  taistelujen alettua. Osa kuitenkin liittyi punakaartiin vapaaehtoisina palkkasotilaina. Osa sotavangeiksi jääneistä venäläisistä sotilaista lähetettiin kotimaahan, osa tuomittiin kuolemaan. Lopullinen palauttaminen alkoi kesän 1918 lopussa osana Ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluja.

Helmikuun alussa Vilppulan taisteluissa oli 400 venäläisen sotilaan joukko. Tavoitteena vallata punaisten kanssa Vilppula. Nämä sotilaat olivat sotilaallisen käskyvallan alainen yksikkö eivät vapaaehtoisia, eivätkä enää Venäjän armeijan virallisia joukkoja. Heidän lisäkseen venäläisiä tuli Tampereelta sekä Kurusta useita satoja miehiä, joukossa myös ns. mustakaartilaisia, jotka olivat pääasiassa matruuseja. Ensimmäinen ratkaiseva käänne taisteluissa oli matruusien tappio Pekkalan taistelussa. Punaisten usko venäläisten mahdollisuuksiin murtaa valkoinen rintama alkoi horjua.

Oopperan tapahtumat sijoittuvat sodan sekasorron ja vaihtuvien rintamien keskelle. Sofia Kitusuo on torpan tytär Vilppulasta. Hän kohtaa venäläisen sotilaan Paul Karakulkan, he rakastuvat, joutuvat eroon, Sofia alkaa odottaa lasta. Heidän lapsensa syntyy jouluna 1918.

Paul Karakulka, Sofian rakkaus, on sotilas Orenburgin jalkaväkipataljoonasta, joka oli sijoitettu Suomeen talvella 1917-18. Orenburg on kaupunki Keski-Aasiassa, vanhojen kauppateiden risteyksessä, muslimien ja kristittyjen kaupunki. Erityisen kuuluisa Orenburg oli kirjapainotaidostaan ja yhteyksistään arabialaiseen ja persialaiseen kulttuuriin. Paul itse on kristitty ja tataari, hänen kauttaan tarina ulottuu aroille ja tataarien ikiaikaiseen kulttuuriin ja  myyttiseen tarustoon, jota hallitsevat hevoset. Myös musiikissa kuullaan alkuperäisiä tataarisävelmiä, joita ohjaaja etsi Tampereella asuvan tataariyhteisön avustuksella.

Oopperan libretto perustuu todellisiin tapahtumiin, dokumentaariseen aineistoon ja arkistomateriaaliin. Tutkimustyö alkoi jo kymmenkunta vuotta sitten, jolloin Seppo Parkkinen kirjoitti aiheesta kuunnelman Orenburgilainen satukirja.

Sofian ja Paulin tarina tuo Suomen sisällissodan yksittäisen ihmisen kokemustasolle, se kertoo rakkaudesta, joka kohtaa häpeää ja halveksuntaa mutta joka pelastuu elämälle. Se on myös moninaisten identiteettien kertomus, joka laajenee suomalaisesta todellisuudesta kuvaksi kansojen ja valtakuntien murroksesta, suuresta taitekohdasta.

Kun kuulemme maailmalta uutisia sisällissodista, ajattelemme helposti, että kuinka kansat voivat sotia omiaan vastaan. 1918 vuodesta ei kuitenkaan ole niin pitkä aika. Suomen kansan oli haudattava sisällissodan muistot yhdistääksern voimansa talvisodan ja jatkosodan hetkellä. Sodasta jäi paljon kipeitä asioita, joissa on kansallamme on edelleen paljon käsiteltävää. Ooppera muistuttaa meitä siitä, että ihminen on sama kaikkialla maailmassa. Pystyy julmiin tekoihin mutta myös rakkauteen.

Pihlajalinna-areenalla kesä-heinäkuun taitteessa esitettävän oopperan päärooleissa ovat: Ulla Paakkunainen, Olli Tuovinen, Jukka Romu ja Taisto Polvi, joka tekee Valten, työväentalon vahtimestarin roolin. Maria Svan laulaa Sofian Miina-siskon roolin ja Hanna Ekblom on Sofian toinen sisko, Henriikka.

Häitä tiedossa?

Nyt on hyvä aika varata musiikkiesitys häihisi. Esitän hautessanne kirkossa tai juhlapaikalla yhdessä miettimäämme ohjelmaa pop-suosikeista perinteisempiin rakkauslauluihin/ikivihreisiin tai jopa klassiseen ohjelmistoon. Löydämme varmasti yhdessä juuri teille sopivan ohjelmiston! Kysy lisää sivun alla olevassa kommenttikentässä (kommentti ei tule muiden näkyviin).

Alla taltiointi häistä Oriveden kirkossa tammikuussa 2016.

Pie Jesu Välimerellä

Olen äitini kanssa Rodoksen fransiskaaniluostarin kirkossa harjoittelemassa lauluja huomista messua varten. Äitini toimii Rodoksella Suomen kirkon turistikanttorina ja soittaa vapaaehtoisena myös isäntäkirkon messuissa. Olemme sopineet, että luostarin johtaja, pappi, Isä Luke tulee paikalle kertomaan, mihin väliin laulut sopivat. Hän on kovin kiireinen mies. Olen pari päivää aiemmin kuullut, että hän käy muiden toimiensa keskellä päivittäin tapaamassa lähisaarille rantautuneita ja Rodoksen vastaaonottokeskukseen kerättyjä pakolaisia. Käytän tilaisuuden hyödyksi ja lähestyn häntä palaverin lopuksi kysellen pakolaisten tilanteesta.

Isän ilme vakavoituu. Näen, että hän on surullinen. Isä Luke kertoo kaupungissa olevan tällä hetkellä vajaa 60 aikuista pakolaista ja 26 lasta. He ovat kaikki Syyriasta. Rodos on pysäkki, jossa viranomaiset ottavat heiltä sormenjäljet rekisteröintiä varten ja lähettävät eteenpäin, yleensä laivalla Ateenaan. Pidätellyn vihaisena ja ymmällään pappi kertoo, että poliisi oli juuri tällä viikolla joutunut turvaamaan pakolaisten oleskelua keskuksessa, koska paikallinen äärioikeistojengi oli käynyt ihmisten kimppuun harjanvarsien kera pahonpitely mielessään.

Keskuksessa on kaiken ikäisiä lapsia. Myös samanikäisiä kuin oma poikani, joka leikkii harjoitusten ajan lapsenvahdiksi tulleen suomalaisen seurakunnan pappispariskunnan kanssa. Katolinen Isä kertoo, että häntä surettaa erityisesti se, mitä lapset joutuvat näkemään ja kokemaan. Heille jo kotimaan sota olisi itsessään liikaa. Käydessään keskuksessa pappi vie lapsille karkkia, että he hymyilisivät edes kerran päivässä. Kuulen, että keskuksen olosuheet ovat karut. Niin karut, että hän on sitä mieltä, että niistä ei kannata liikaa kertoa ulkopuolisille, jotta Kreikkaa ei syytettäisi tilanteesta.

Vastaanottokeskus sijaitsee 60 vuotta sitten hylätyssä teollisuusrakennuksessa. Ikkunat ovat rikki, sänkyjä ei ole, puhumattakaan keittomahdollisuudesta. Isä painottaa, että tilanne ei ole missään nimessä kreikkalaisten ihmisten vika. Turkissa on nyt n. 2 miljoonaa Syyrian pakolaista, ja maan kantokyky on tullut vastaan jo aikaa sitten. Kun Turkilla ei ole tarjota muuta kuin puistoja, talven lähestyessä uhkarohkea merimatka Kreikkaan tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Samaan aikaan pitkään jatkunut Kreikan valtion kassavaje pahenee. Kreikka ja ennen kaikkea paikalliset vapaaehtoiset tekevät parhaansa, mutta se ei tällä hetkellä vastaa sitä, mitä meillä Suomessa on tarjota. Vapaaehtoisten rengas ottaa vastaan vaate- ja tavaralahjoituksia sekä jakelee ruoka-apua. Turistikaudella hotellien keittiöt ovat valmistaneet pakolaisille ruuan. Kirkko on kerännyt messujen yhteydessä pastapusseja, tomaattimurskaa ja tuoretta leipää. Nyt on hieman huolen aiheena, että miten sitten kun turistikausi päättyy. Toinen huolen aihe on lämpö. Ikkunat ovat rikki, eikä lämmityslaitteita ole.

Pari päivää myöhemmin käydessäni keskuksessa näen pihalla lapsille tuotuja leluja. Sisäpihan seiniin on saatu lahjoituksena maalia, ja osa on jo maalattu silmän korkeuteen asti valkoiseksi. Pihan suojissa on taivasalla makuupaikkoja. Sisälle on yritetty luoda enemmän yksityisyyttä ripustamalla mustia pressuja väliseiniksi. Joidenkin patjojen alle on laitettu kuormalavoja. Lakanoita ei ole ihan kaikille riittänyt. Olosuhteita enemmän mieleni järkyttyy kolmevuotiaan syyrialaispojan tarinasta. Hän on kadonnut Turkin puolella. Vanhemmat ovat melko varmoja, että poika päätyi järjestäytyneen rikollisuuden kaappaamana mustaan pörssin luovutuselimiksi. Pakolaislasten ”ylimääräisiä osia” on kuulemma löytyny roskiksista. Keskuksessa kuulen myös, että armeijan on tarkoitus tulla tekemään paikasta paremmin talviasuttava. Kukaan ei tosin tiedä milloin. Kaiken kaikkiaan pakolaisten määrä Rodoksella on pieni, eikä tilanne näy mitenkään turistien suosimissa kohteissa. Toivoa ja valoa tuo keskuksen pihalla oleva Punaisen Ristin teltta, jonka alla paikalliset vapaaehtoiset ystävällisesti hymyilevät.

vastaaottokeskus rodos

Tullessani takaisin mummolaan, katson omaa poikaani taas hieman uusin silmin. Hän ei ole itsestään selvyys. Kliseinen ajatus on mielessäni samalla, kun tunne-elämäni kieppuu kaiken kuulemani ja kokemani jälkeistä vuoristorataa. On todellakin lottovoitto syntyä Suomeen. Isä Luken esitiedot lasten tilanteesta saivat minut toimimaan. Pyysin luvan organisoida facebookin äitiryhmässä pienen muistamisen lapsille. Mukanamme vastaanottokeskuksen lapsille meni yhdessä äitini kanssa vanhoista pöytäliinoista ommellut pussit, jossa oli hammasharja, tahna, saippuaa, lyijykynä, teroitin, muistilappusia ja pieni pallo. Suomalaisen kirkon turistityö kerää kolehtinsa tänä syksynä lapsia varten ja suunnittelee hankkivansa kolehtivaroilla pieniä pehmoleluja, joita lapset voivat viedä mukanaan jatkuvalle matkalle.

Sunnuntaina katolisen kirkon messussa laulan Faurén Requiemistä Pie Jesun. Isä Luke on siihen kovin mieltynyt, ja sanoo, että haluaa ehdottomasti laulun myös ensi sunnuntaina, vaikka ei oikeastaan olekaan soveliasta laulaa sielunmessumusiikkia keskellä sunnuntain messua. Äitini säestämänä omistamme sydämessämme laulun kaikille Syyrian sodassa ja sitä paossa kuolleiden lasten muistolle.

Alle löysin jonkun toisen sopraanon esityksen kyseisestä kappaleesta.

Tämä kirjoitus on julkaistu mukautettuna Sampo-lehdessä to 17.9.